Täällä ollaan

Eilen pääsin kolmen aikaa perille tänne Portugaliin ja lentokentältä mut vietiin suoraan Praia dos Aveirosiin jossa asustelen nyt kaksi kuukautta. Vastassa oli huoneistojen omistaja hollantilainen Tim joka esitteli kaikki paikat ja teki kartan jolla voisin suunnistaa kauppaan. Asunto sijaitsee n. 10 metrin päässä rannasta ja keskustaan on matkaa jotain 3-4 kilometriä. Tim lähti ja jätti hänen ja vaimonsa numerot ja sanoi, että voin soittaa milloin vaan jos on ongelmia, he kuulemma asuvat ihan lähellä. Ja onneksi jätti ne numerot, koska kun lähdin käymään kaupassa ja tulin takaisin en saanut millään ovea auki. Räpläsin sitä lukkoa varmaan puoli tuntia kunnes ajattelin, että en kai voi tässä koko yötäkään seistä ja oli pakko soittaa omistajalle. Hän tuli paikalle parissa minuutissa ja opetti miten sitä lukkoa käytetään ja tunsin itteni tosi tyhmäksi, mutta hän vaan sanoi, että ei se mitään, ovi on talven jälkeen turvoksissa ja sitä on vaikea saada auki. Tein oikeata gourmet ruokaa: tonnikalaa ja makaronia, koska oli sunnuntai ja ainoa auki lähellä oleva kauppa oli sellainen minimarketti. Ei kai tossa muuten mitään vikaa, mutta ilman mitään mausteita oli vähän mautonta. Olin ollut valveilla aamukahdesta asti joten mua väsytti niin paljon, että kello taisi olla ehkä vähän yli kahdeksan kun menin jo nukkumaan. Säpsähtelin kyllä ensin hereille jokaisesta pikku äänestä jota kuulin kun en ole tottunut tällaiseen hiljaisuuteen.

Mautonta

Parvekkeelta

Tänään mulla oli vielä vapaapäivä ennen töiden aloittamista ilmeisesti huomenna (ota nyt selvää näistä portugalilaisista jotka sanoo vaan, että joo mietitään sitä myöhemmin rentoudu nyt vähän ensin.) Heräilin aamulla ja ajattelin lähteä käymään Albufeiran keskustassa, koska pitihän mun saada hankittua tänne ruokaa ja kaikkia tarvikkeita. No tuli taas vastaan sama ongelma oven kanssa kun eilen, tällä kertaa en vaan päässyt ulos asunnosta! (Ovi lukitaan avaimella myös sisältä päin.) Taas vähän aikaa sen kanssa tapeltuani oli pakko soittaa omistaja apuun. Hän joutui tulemaan töistä mua auttamaan. Tällä kertaa Tim tuli paikalle puuhöylän kanssa ja höyläsi ovea niin, että se toimii paremmin. Varmistettiin, että saan nyt oven auki molemmilta puolilta omin avuin ja hän lähti.

Ton mäen joudun kävellä jos haluan johonkin

Päätin kävellä keskustaan vaikka kyllä tuosta läheltä vissiin bussejakin lähtee, mutta en oikein tiennyt mihin olen menossa joten parempi kävellä. Tämä ranta missä asun on tosi rauhallinen eikä täällä näy oikein ketään, mutta ei tarvitse kävellä montakaan metriä kun alkaa tulemaan vastaan ravintoloita ja pikkukauppoja. Löysin pienen kyselyn jälkeen sinne keskustaan ja sieltä löysin ison kauppakeskuksen jossa oli vähän kuin paikallinen Prisma josta tietty saa kaiken paljon halvemmalla kuin turistimarketeista. Pyörin siellä monta tuntia etsien kaikkea tarpeellista tiskiräteistä ruokaan. Etsin hirveän kauan tiskiharjaakin, kunnes tajusin, että nämä käyttää siihen tarkoitukseen pesusientä. Huomaa ettei näillä ihmisillä ole kiire mihinkään kun kassalla kestää niin kauan työntekijöiden jutellessa keskenään ja välillä ehkä piippaavat yhden tavaran kunhan juttelultaan ehtivät. Mulla oli ehkä jotain kymmenen pussia tavaraa plus yli 10 litran edestä vesipulloja joten oli pakko ottaa taksi takaisin asunnolle, maksoin siitä kolme euroa. Vähemmän siis kun koulusta bussilla rautatieasemalle. 

Keskustasta

 

 

 

Täällä siis ollaan ehjänä ja huomenna alkaa työt, katsellaan jos saisin netin kämpillekin eikä tarvitsisi nettikahvilassa käydä. Pusuja kaikille tärkeille!