Krazy world

Edelleen joudun istumaan ravintolassa jossa on netti, koska kämpällä ei löydy signaalia. Naurattaa kun ihmiset syö täällä illallista ja taputtaa haitarinsoittajalle. Itsehän istun keskellä koneen kanssa ja juon limua :D

Pari päivää töissä on mennyt niin, että puolet päivästä olen istunut pienessä kopissa lintumaailman vieressä ja myynyt ihmisille linnunruokaa ja mennyt heidän kanssaan sisään ruokkimaan lintuja ja valokuvaamaan heitä. Osan päivästä olen auttanut välillä esitysten kanssa ja myynyt kuvia sekä hoitanut lasten mönkijäajeluja. Ihan hauskaa on ollut ja huomenna mut opastetaan respan hommiin. Paikassa käy paljon englantilaisia turisteja ja salaa vähän nauran sitä kun eräs isä osti yhdestä tyttärestään seitsemän valokuvaa eri asennoissa. Noh hyvää bisnestä.

Otin tänään hiljaisina hetkinä pari kuvaa työpaikasta:

sisäänkäynti

 

Tän nimi on Luigi

Yllätys keittiössä kun tulin kotiin

Kotiranta

<3

Mun allas

Tässäpä kuvia kun kävin maanantaina kattelemassa tota mun kotirantaa, aika rumaa vai mitä?

En pelkää hämähäkkejä

Tän tekstin kirjotin eilen kun oli mun ensimmäinen työpäivä, piti julkasta jo sillon, mutta en päässyt koneelle joten teksti on nyt väärässä muodossa, en jaksa alkaa korjaamaan:

Tänään heräilin aikasin aamulla ja mua tultiin hakemaan tosta läheltä 8.30. Toisinsanoen olin siinä kymmentä minuuttia vaille ja kyyti tuli puoli tuntia myöhässä. Olishan mun pitäny tietysti tietää nää ja näitten ’’aikataulut’’. Tim, asunnon ja myöskin siis työpaikan omistaja (en tienny, että omistaa vaimoinensa myös mun työpaikan) otti mut kyytiin ja ajeli kun hullu ympäriinsä, ensin vietiin niitten sulonen kahdeksanvuotias poika kouluun jonka jälkeen pysähdyttiin millon missäkin ottaen kyytiin vihanneksia ja kaikenlaista tavaraa. Tim vaan sano aina, että oota vähän aikaa mun pitää käydä tuolla ja mä istuin autossa odottelemassa.

Vihdoin päästiin Krazy worldiin, joka sijaitsee n. puolen tunnin ajomatkan päässä täältä missä mä asun, pienessä Algoz nimisessä kylässä. Tapasin ensin respan ihanan Marian joka kertoili mulle kaikenlaista ja sanoi, että tän päivän tulet olemaan eläintenhoitaja Xanan kanssa, jotta tutustuisin paikkaan ja sen päiväohjelmaan. Xana oli myös todella mukava (kuten kaikki jotka tänään siellä tapasin) ja ensimmäisenä oli vuorossa lintujen ruokinnat. Sitä ennen piti kuitenkin siivota ’’lintumaailman’’ sisäänkäynnit ja Xana kysy pelkäänkö hämähäkkejä. Tottakai sanoin, että en pelkää vaikka oikeesti vihaan niitä. Sitten katsoin ylös kattoon ja se oli täynnä isoja hämähäkkejä ja Xana sanoi, että ne kaikki pitää tappaa ennen kun asiakkaita voi päästää sisään. Xana lähti ruokkimaan muita eläimiä mun siivotessa sitä paikkaa ja pienten kiljahdusten voimin tapoin ne miljoona hämähäkkiä ja siivosin pois. Ole äiti ylpee hienohelma tyttärestäs! No siinä vaiheessa vähän kumminkin mietin, että tätäkö mä nyt teen seuraavat kuukaudet, mutta toi pitää kuulemma tehdä ehkä kerran viikossa joten ehkä mä selviin.

Päivän aikana mä ruokin monia eläimiä. Se oli hauskaa kun otti ruokakipot käteen niin kädellä saatto samaan aikaan olla 30 lintua syömässä.  Puistossa pidetään myös esityksiä missä eläimet tekee temppuja ja ihmiset saa pidellä niitä sylissä. Mä olin se joka auttoi kaikkia turisteja jotka halusi pidellä pikkusta vauvavuohta ja otin kuvia lapsista pitelemässä sitä. Se pikkuvuohi on kyllä ihan mun lemppari ja muistuttaa ihan Nikiä (mun koira, yhtä tyhmä). Xana sano, että voit nimetä sen kun sillä ei ole vielä nimeä ja se on poika joten siitä tuli Niki. Esitysten jälkeen näytin, tulostin ja myin asiakkaille valokuvia heistä eläimien kanssa. Siinä meni aika iso osa päivää ja illemmalla vielä autoin apinoiden ruokkimisessa ja ne istu mun olkapäillä syömässä banaania. 

Oli kiva ensimmäinen päivä ja se oli myös tosi kivaa, että mulla oli kokoajan tekemistä ja vaikka mulla ei mitään kokemusta sinänsä eläimien kanssa ole niin sain kuitenkin tehdä samaa hommaa kun Xana. Selvisi myös se, että saan joka päivä kyydin työpaikkaan ja takasin, koska busseja menee kaks kertaa päivässä. Sanoivat, että helpottaa mun elämää huomattavasti.

Tämä oli nyt tällänen kuvaton infopläjäys, mutta teen kohta myös postauksen jossa on vaan kuvia eiliseltä. Työpaikastakin pitää jossain vaiheessa ottaa kuvia, mutta myöhemmin sitten.

Täällä ollaan

Eilen pääsin kolmen aikaa perille tänne Portugaliin ja lentokentältä mut vietiin suoraan Praia dos Aveirosiin jossa asustelen nyt kaksi kuukautta. Vastassa oli huoneistojen omistaja hollantilainen Tim joka esitteli kaikki paikat ja teki kartan jolla voisin suunnistaa kauppaan. Asunto sijaitsee n. 10 metrin päässä rannasta ja keskustaan on matkaa jotain 3-4 kilometriä. Tim lähti ja jätti hänen ja vaimonsa numerot ja sanoi, että voin soittaa milloin vaan jos on ongelmia, he kuulemma asuvat ihan lähellä. Ja onneksi jätti ne numerot, koska kun lähdin käymään kaupassa ja tulin takaisin en saanut millään ovea auki. Räpläsin sitä lukkoa varmaan puoli tuntia kunnes ajattelin, että en kai voi tässä koko yötäkään seistä ja oli pakko soittaa omistajalle. Hän tuli paikalle parissa minuutissa ja opetti miten sitä lukkoa käytetään ja tunsin itteni tosi tyhmäksi, mutta hän vaan sanoi, että ei se mitään, ovi on talven jälkeen turvoksissa ja sitä on vaikea saada auki. Tein oikeata gourmet ruokaa: tonnikalaa ja makaronia, koska oli sunnuntai ja ainoa auki lähellä oleva kauppa oli sellainen minimarketti. Ei kai tossa muuten mitään vikaa, mutta ilman mitään mausteita oli vähän mautonta. Olin ollut valveilla aamukahdesta asti joten mua väsytti niin paljon, että kello taisi olla ehkä vähän yli kahdeksan kun menin jo nukkumaan. Säpsähtelin kyllä ensin hereille jokaisesta pikku äänestä jota kuulin kun en ole tottunut tällaiseen hiljaisuuteen.

Mautonta

Parvekkeelta

Tänään mulla oli vielä vapaapäivä ennen töiden aloittamista ilmeisesti huomenna (ota nyt selvää näistä portugalilaisista jotka sanoo vaan, että joo mietitään sitä myöhemmin rentoudu nyt vähän ensin.) Heräilin aamulla ja ajattelin lähteä käymään Albufeiran keskustassa, koska pitihän mun saada hankittua tänne ruokaa ja kaikkia tarvikkeita. No tuli taas vastaan sama ongelma oven kanssa kun eilen, tällä kertaa en vaan päässyt ulos asunnosta! (Ovi lukitaan avaimella myös sisältä päin.) Taas vähän aikaa sen kanssa tapeltuani oli pakko soittaa omistaja apuun. Hän joutui tulemaan töistä mua auttamaan. Tällä kertaa Tim tuli paikalle puuhöylän kanssa ja höyläsi ovea niin, että se toimii paremmin. Varmistettiin, että saan nyt oven auki molemmilta puolilta omin avuin ja hän lähti.

Ton mäen joudun kävellä jos haluan johonkin

Päätin kävellä keskustaan vaikka kyllä tuosta läheltä vissiin bussejakin lähtee, mutta en oikein tiennyt mihin olen menossa joten parempi kävellä. Tämä ranta missä asun on tosi rauhallinen eikä täällä näy oikein ketään, mutta ei tarvitse kävellä montakaan metriä kun alkaa tulemaan vastaan ravintoloita ja pikkukauppoja. Löysin pienen kyselyn jälkeen sinne keskustaan ja sieltä löysin ison kauppakeskuksen jossa oli vähän kuin paikallinen Prisma josta tietty saa kaiken paljon halvemmalla kuin turistimarketeista. Pyörin siellä monta tuntia etsien kaikkea tarpeellista tiskiräteistä ruokaan. Etsin hirveän kauan tiskiharjaakin, kunnes tajusin, että nämä käyttää siihen tarkoitukseen pesusientä. Huomaa ettei näillä ihmisillä ole kiire mihinkään kun kassalla kestää niin kauan työntekijöiden jutellessa keskenään ja välillä ehkä piippaavat yhden tavaran kunhan juttelultaan ehtivät. Mulla oli ehkä jotain kymmenen pussia tavaraa plus yli 10 litran edestä vesipulloja joten oli pakko ottaa taksi takaisin asunnolle, maksoin siitä kolme euroa. Vähemmän siis kun koulusta bussilla rautatieasemalle. 

Keskustasta

 

 

 

Täällä siis ollaan ehjänä ja huomenna alkaa työt, katsellaan jos saisin netin kämpillekin eikä tarvitsisi nettikahvilassa käydä. Pusuja kaikille tärkeille!

Lähtövalmisteluja

Tässä tulisi mun bloggaajahistorian ihan ensimmäinen kirjoitus, en oikein osaa edes käyttää tätä, mutta   yritetään!

Vähän taustatietoja musta:

Olen tänä vuonna 18-vuotta täyttävä tyttö Riihimäeltä ja opiskelen Ammattiopisto Tavastiassa Hämeenlinnassa toista vuotta matkailualaa. Kolmen viikon päästä lähden kahdeksi kuukaudeksi Portugalin Albufeiraan työssäoppimaan Krazy world nimiseen lasten seikkailupuistoon. Meidän koulussa jokaisen joka lähtee ulkomaille työssäoppimaan pitäisi pitää blogia joten siksi mullekin nyt on tälläinen pystyyn laitettu. Lähinnä tätä varmaan lukee mun opettajat ja paniikissa oleva äiti. Paikan etsiminen oli hirveen vaikeeta ja lähetin miljoona hakemusta, koska halusin paikan Espanjasta, mutta ei tärpännyt. Etelä-Portugali ei kuitenkaan kuulosta ollenkaan pahalta joten ei haittaa vaikken Espanjasta paikkaa löytänyt. Olen lähdössä sinne ihan yksin joten vähän jännittää.

Eilen kävin kirjoittamassa sopimukset ja monta viikkoa olen työpaikan kanssa lähetellyt sähköposteja ja sopinut kaikenmaailman asioita. Nyt mulla pitäisi ainakin olla asumus paikan päällä kunnossa, passi uusittu ja vakuutukset hoidettu. Ja ihana äiti osti mulle uuden matkalaukun! Lähtöön on tosiaan vielä kolme viikkoa ja sitä ennen on vielä paljon hommia tehtävänä joten tähän blogiin palaan sitten paikan päällä.

Tässä vielä kuvia kämpästä jossa tulen pari kuukautta asumaan, ei valittamista ainakaan kuvien perusteella ;)